Ammattijärjestöt
Järjestäytymisvapaus
Perustuslain mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Työntekijät voivat liittyä ammattiliittoihin ilman ennakkolupaa, eikä heitä saa syrjiä poliittisen toiminnan tai ammattiliittojen toiminnan perusteella.
Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Työsopimuslaki säätää, että ketään ei voi pakottaa liittymään ammattiyhdistykseen. Työnantaja tai tämän edustaja taikka työntekijä, joka estää sen, että 1) työntekijä perustaa luvallisen ammatillisen tai poliittisen yhdistyksen tai käyttää oikeuttaan liittyä tai kuulua sellaiseen tai toimia siinä taikka 2) työntekijät tai heidän ammattijärjestönsä asettavat tai valitsevat työpaikalle luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun, työsuojeluvaltuutetun tai henkilöstön edustajan konserniyhteistyössä, on tuomittava työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta sakkoon.
Lähde: Suomen perustuslain (731/1999) 13 §; työsopimuslain (55/2001) 13 luvun 1 §; rikoslain (39/1889) 47 luvun 5 §; HE 14/2025
Vapaus solmia työehtosopimus
Työehtosopimuslaki (1946) takaa vapauden solmia työehtosopimuksia. Ammattiliitot ja työnantajat voivat sopia niissä työsuhteen eri ehdoista. Kollektiivisten neuvottelujen hallitseva taso Suomessa on kansallinen taso. Muita tärkeitä joskaan ei hallitsevia tasoja ovat alakohtaiset ja yrityskohtaiset neuvottelutasot. Kollektiivisten työsopimusten kattavuustaso on välillä 95-100 %, ja ne ovat laillisesi ja yleisesti sitovia ellei työministeriön asettama komissio toisin päätä. Myös järjestäytymättömien työntekijöiden täytyy noudattaa aloillaan solmittuja kansallisia sopimuksia.
Keskusjärjestöt neuvottelevat tulopoliittisista sopimuksista, joissa määritellään kehykset ammattiyhdistystason sopimukselle koskien palkankorotusten kokoa sekä sosiaali-, eläke- ja koulutusetuuksia. Ammattiyhdistystason kollektiiviset sopimukset määrittävät työsuhteen vähimmäisehdot. Näihin kuuluvat palkkaa, työaikaa ja vuosilomia koskevat ehdot.
Vuonna 1966 perustettu Talousneuvosto on kolmikanta-plus -elin helpottamaan yhteistyötä hallituksen, Suomen Pankin ja merkittävimpien eturyhmien välilä. Neuvosto toimii keskustelufoorumina hallituksen, työmarkkinaosapuolten ja Suomen Pankin välillä talouspoliittisia päätöksiä koskien. Talousneuvostossa käsiteltävät asiat liittyvät seuraaviin aihealueisiin: Muutokset Suomen taloudellisessa ympäristössä ja siitä seuraavat haasteet ja vaikeudet sopeutua niihin; kansallisten taloudellisten resurssien tehokas käyttö ja keskipitkän ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn varmistaminen; kavu- ja työllisyyspolitiikka lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä; julkinen sektori ja hyvinvoinnin jakautuminen. Neuvostossa on 19 jäsentä, joista 10 jäsentä ovat hallituksesta ja 3 jäsentä työnantajajärjestöistä, työntekijäjärjestöistä ja muista eturyhmistä kustakin. Neuvoston toimikausi on neljä (4) vuotta, ja kausi on kerran uusittavissa. 1.1.2025 alkaen Suomi on laajentanut paikallisia neuvotteluja siten, että monista työlainsäädännön säännöksistä voidaan nyt poiketa paitsi valtakunnallisilla työehtosopimuksilla myös yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla, jotka työnantaja ja ammattiliitto tai sen paikallisosasto ovat solmineet. Yleisesti sitovaan työehtosopimukseen kuuluvat järjestäytymättömät työnantajat voivat myös käyttää kyseisen sopimuksen paikallisia joustoklausuuleja samoilla ehdoilla kuin järjestäytyneet työnantajat, edellyttäen että tarvittavat työntekijöiden edustajat antavat suostumuksensa. Jos työpaikalla ei ole luottamusmiestä, paikalliset sopimukset voidaan sen sijaan tehdä toisen työntekijöiden edustajan tai joissakin tapauksissa koko henkilöstön kanssa, ja työnantajien on tuettava tällaisia edustajia (esim. tiedottamalla ja kouluttamalla) heidän neuvottelujen aikana.
Oikeus työehtosopimusneuvotteluihin säilyy Suomessa, ja ammattiliitot neuvottelevat edelleen sitovia sopimuksia. Neuvottelujärjestelmä on kuitenkin muuttumassa, koska viimeaikaiset lait ovat laajentaneet yritystason neuvotteluja ja hallitus edistää hajautetumpaa, vientisektorin johtamaa palkkamallia.
Vuonna 2025 kolmikantainen työryhmä alkoi tarkastella vientivetoista palkkamallia, mutta syyskuuhun 2025 mennessä asiasta ei ollut hyväksytty lakia.
Hallitus on myös ilmoittanut suunnitelmistaan vahvistaa työntekijöiden edustusta yritysten hallituksissa laskemalla pakollisen työntekijöiden edustuksen kynnysarvon 150 työntekijästä 100 työntekijään, mutta tämä uudistus oli vielä vireillä.
Lähde: Hallituksen esitys eduskunnalle paikallisen sopimisen edistämisestä annetuksi laiksi 942/2024, jolla muutetaan työsopimuslain 2 ja 13 lukua, HE 85/2024, kohdat 4.1.2–4.1.9; työehtosopimuslaki muutettuna (mukaan lukien 246/2024 ja 950/2024).
Lakko-oikeus
Lakko-oikeutta ei ole erityisesti taattu Suomen työlainsäädännössä. Järjestäyytmisvapaus kuitenkin sisältää oikeuden työehtoneuvotteluihin sekä työtaistelutoimiin, lakkoon ja työsulkuun. Niitä säätelevät työehtosopimuslaki (1946) sekä laki työriitojen sovittelusta (1962), joissa määrätään työnseisausten ilmoitusajoista sekä lykkäyksistä. Sympatia- tai poliittisesta lakosta tai sen jatkamisesta on ilmoitettava kirjallisesti kansalliselle sovittelijalle vähintään 7 päivää etukäteen. Jos on velvollisuus ylläpitää työrauhaa, ilmoitus on annettava myös työehtosopimuksen vastapuolelle ja sympatialakon tapauksessa myös kyseiselle työnantajalle.
Sympatia-lakko on lainvastainen, jos se tukee muita kuin työehtosopimuksen tavoitteita tai jos se on suhteeton. Sitä pidetään suhteettomana, jos se rajoittaa työnantajan toimintaa enemmän kuin on tarpeen pääriidan kannalta tai aiheuttaa kohtuutonta haittaa työnantajalle tai sopimusosapuolille.
Muutoksella korotetaan korvaussakkoja organisaatioille ja työntekijöille, jotka jatkavat laittoman lakon tuomioistuimen päätöksen jälkeen. Työnantajien on ilmoitettava työntekijöille kirjallisesti, jos lakko on todettu laittomaksi, ja palkkojen pidätykset edellyttävät työntekijöiden suostumusta tai lopullista tuomiota. Poliittisten työseisauksien enimmäiskesto on 24 tuntia, kun taas muiden poliittisten toimien enimmäiskesto on 2 viikkoa. Lisäksi samanlaista poliittista lakkoa ei voida toistaa vuoden sisällä.
Maaliskuussa 2025 hallitus esitti ehdotuksen HE 14/2025, jolla pyritään varmistamaan välttämättömien palvelujen jatkuvuus työtaisteluiden aikana. Laki velvoittaa ammattiliitot rajoittamaan lakkoja siten, että ne eivät vaaranna välttämättömiä palveluja, kuten ihmishenkien ja terveyden suojelua, kriittisten koneiden huoltoa, ympäristön turvallisuutta tai eläinten hyvinvointia. Työnantajien on neuvoteltava vahinkojen ehkäisemiseksi, ja he voivat hakea tuomioistuimelta kieltoa, jos ammattiliitto ei noudata sääntöjä.
Tämä laki välttämättömän työn varmistamisesta työtaisteluiden aikana tuli voimaan 16. kesäkuuta 2025.
Uudet säännöt olennaisen työn turvaamisesta työtaistelun aikana muuttavat työriitojen sovittelusta ja tiettyjen työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä annettua lakia siten, että kun lakko tai muu työtaistelu on ilmoitettu tai käynnissä, työnantajan on välittömästi ilmoitettava työntekijäjärjestölle, jos työtaistelu voi aiheuttaa vakavaa vaaraa hengelle tai terveydelle, välttämättömille koneille tai omaisuudelle, ympäristölle, eläinten hyvinvoinnille tai kansalliselle turvallisuudelle, ja osapuolilla on lakisääteinen velvollisuus neuvotella ja sopia ”välttämättömästä työstä” (suojelutyö), joka on suoritettava työtaistelun aikana tällaisen vaaran ehkäisemiseksi; työntekijäjärjestöllä on lakisääteinen huolehtimisvelvollisuus järjestää työtaistelunsa siten, että se ei suoraan, konkreettisesti ja vakavasti vaaranna näitä suojattuja etuja, ja jos se ei neuvottele tai järjestä suojelutyötä, työnantaja voi hakea työtuomioistuimelta, joka voi määrätä järjestön varmistamaan suojelutyön suorittamisen ja rajoittamaan tai kieltämään työtaistelun siinä määrin kuin se on tarpeen.
HE 85/2024 vahvistaa työriitojen sovittelua vaatimalla kansallista sovittelijaa ja sovittelulautakuntia ottamaan ehdotuksia tehdessään huomioon kansantalouden kokonaisedun, kilpailukyvyn ja palkkojen muodostumisen. Kansallinen sovittelija tai hänen nimittämänsä sovittelija toimisi lautakuntien puheenjohtajana, ja niiden toimintatavat yhdenmukaistettaisiin. Työmarkkinaosapuolilla olisi edelleen oikeus tehdä sopimuksia kuten ennenkin.
Lähde: Työriitojen sovittelusta annetun lain 247/2024 7 ja 8 §; Työrauhalainsäädännön muutokset, 2024; HE 85/2024
Säädökset
- Leipomotyölaki (302/1961) / Bakery Employment Act (302/1961)
- Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) / The Act on Equality between Men and Women, 1986
- Suomen perustuslaki (731/1999) / The Constitution of Finland, 1999
- Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) / Non-Discrimination Act, 2014 (1325/2014)
Järjestäytymisvapaus
Perustuslain mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Työntekijät voivat liittyä ammattiliittoihin ilman ennakkolupaa, eikä heitä saa syrjiä poliittisen toiminnan tai ammattiliittojen toiminnan perusteella.
Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Työsopimuslaki säätää, että ketään ei voi pakottaa liittymään ammattiyhdistykseen. Työnantaja tai tämän edustaja taikka työntekijä, joka estää sen, että 1) työntekijä perustaa luvallisen ammatillisen tai poliittisen yhdistyksen tai käyttää oikeuttaan liittyä tai kuulua sellaiseen tai toimia siinä taikka 2) työntekijät tai heidän ammattijärjestönsä asettavat tai valitsevat työpaikalle luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun, työsuojeluvaltuutetun tai henkilöstön edustajan konserniyhteistyössä, on tuomittava työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta sakkoon.
Lähde: Suomen perustuslain (731/1999) 13 §; työsopimuslain (55/2001) 13 luvun 1 §; rikoslain (39/1889) 47 luvun 5 §; HE 14/2025
Vapaus solmia työehtosopimus
Työehtosopimuslaki (1946) takaa vapauden solmia työehtosopimuksia. Ammattiliitot ja työnantajat voivat sopia niissä työsuhteen eri ehdoista. Kollektiivisten neuvottelujen hallitseva taso Suomessa on kansallinen taso. Muita tärkeitä joskaan ei hallitsevia tasoja ovat alakohtaiset ja yrityskohtaiset neuvottelutasot. Kollektiivisten työsopimusten kattavuustaso on välillä 95-100 %, ja ne ovat laillisesi ja yleisesti sitovia ellei työministeriön asettama komissio toisin päätä. Myös järjestäytymättömien työntekijöiden täytyy noudattaa aloillaan solmittuja kansallisia sopimuksia.
Keskusjärjestöt neuvottelevat tulopoliittisista sopimuksista, joissa määritellään kehykset ammattiyhdistystason sopimukselle koskien palkankorotusten kokoa sekä sosiaali-, eläke- ja koulutusetuuksia. Ammattiyhdistystason kollektiiviset sopimukset määrittävät työsuhteen vähimmäisehdot. Näihin kuuluvat palkkaa, työaikaa ja vuosilomia koskevat ehdot.
Vuonna 1966 perustettu Talousneuvosto on kolmikanta-plus -elin helpottamaan yhteistyötä hallituksen, Suomen Pankin ja merkittävimpien eturyhmien välilä. Neuvosto toimii keskustelufoorumina hallituksen, työmarkkinaosapuolten ja Suomen Pankin välillä talouspoliittisia päätöksiä koskien. Talousneuvostossa käsiteltävät asiat liittyvät seuraaviin aihealueisiin: Muutokset Suomen taloudellisessa ympäristössä ja siitä seuraavat haasteet ja vaikeudet sopeutua niihin; kansallisten taloudellisten resurssien tehokas käyttö ja keskipitkän ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn varmistaminen; kavu- ja työllisyyspolitiikka lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä; julkinen sektori ja hyvinvoinnin jakautuminen. Neuvostossa on 19 jäsentä, joista 10 jäsentä ovat hallituksesta ja 3 jäsentä työnantajajärjestöistä, työntekijäjärjestöistä ja muista eturyhmistä kustakin. Neuvoston toimikausi on neljä (4) vuotta, ja kausi on kerran uusittavissa. 1.1.2025 alkaen Suomi on laajentanut paikallisia neuvotteluja siten, että monista työlainsäädännön säännöksistä voidaan nyt poiketa paitsi valtakunnallisilla työehtosopimuksilla myös yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla, jotka työnantaja ja ammattiliitto tai sen paikallisosasto ovat solmineet. Yleisesti sitovaan työehtosopimukseen kuuluvat järjestäytymättömät työnantajat voivat myös käyttää kyseisen sopimuksen paikallisia joustoklausuuleja samoilla ehdoilla kuin järjestäytyneet työnantajat, edellyttäen että tarvittavat työntekijöiden edustajat antavat suostumuksensa. Jos työpaikalla ei ole luottamusmiestä, paikalliset sopimukset voidaan sen sijaan tehdä toisen työntekijöiden edustajan tai joissakin tapauksissa koko henkilöstön kanssa, ja työnantajien on tuettava tällaisia edustajia (esim. tiedottamalla ja kouluttamalla) heidän neuvottelujen aikana.
Oikeus työehtosopimusneuvotteluihin säilyy Suomessa, ja ammattiliitot neuvottelevat edelleen sitovia sopimuksia. Neuvottelujärjestelmä on kuitenkin muuttumassa, koska viimeaikaiset lait ovat laajentaneet yritystason neuvotteluja ja hallitus edistää hajautetumpaa, vientisektorin johtamaa palkkamallia.
Vuonna 2025 kolmikantainen työryhmä alkoi tarkastella vientivetoista palkkamallia, mutta syyskuuhun 2025 mennessä asiasta ei ollut hyväksytty lakia.
Hallitus on myös ilmoittanut suunnitelmistaan vahvistaa työntekijöiden edustusta yritysten hallituksissa laskemalla pakollisen työntekijöiden edustuksen kynnysarvon 150 työntekijästä 100 työntekijään, mutta tämä uudistus oli vielä vireillä.
Lähde: Hallituksen esitys eduskunnalle paikallisen sopimisen edistämisestä annetuksi laiksi 942/2024, jolla muutetaan työsopimuslain 2 ja 13 lukua, HE 85/2024, kohdat 4.1.2–4.1.9; työehtosopimuslaki muutettuna (mukaan lukien 246/2024 ja 950/2024).
Lakko-oikeus
Lakko-oikeutta ei ole erityisesti taattu Suomen työlainsäädännössä. Järjestäyytmisvapaus kuitenkin sisältää oikeuden työehtoneuvotteluihin sekä työtaistelutoimiin, lakkoon ja työsulkuun. Niitä säätelevät työehtosopimuslaki (1946) sekä laki työriitojen sovittelusta (1962), joissa määrätään työnseisausten ilmoitusajoista sekä lykkäyksistä. Sympatia- tai poliittisesta lakosta tai sen jatkamisesta on ilmoitettava kirjallisesti kansalliselle sovittelijalle vähintään 7 päivää etukäteen. Jos on velvollisuus ylläpitää työrauhaa, ilmoitus on annettava myös työehtosopimuksen vastapuolelle ja sympatialakon tapauksessa myös kyseiselle työnantajalle.
Sympatia-lakko on lainvastainen, jos se tukee muita kuin työehtosopimuksen tavoitteita tai jos se on suhteeton. Sitä pidetään suhteettomana, jos se rajoittaa työnantajan toimintaa enemmän kuin on tarpeen pääriidan kannalta tai aiheuttaa kohtuutonta haittaa työnantajalle tai sopimusosapuolille.
Muutoksella korotetaan korvaussakkoja organisaatioille ja työntekijöille, jotka jatkavat laittoman lakon tuomioistuimen päätöksen jälkeen. Työnantajien on ilmoitettava työntekijöille kirjallisesti, jos lakko on todettu laittomaksi, ja palkkojen pidätykset edellyttävät työntekijöiden suostumusta tai lopullista tuomiota. Poliittisten työseisauksien enimmäiskesto on 24 tuntia, kun taas muiden poliittisten toimien enimmäiskesto on 2 viikkoa. Lisäksi samanlaista poliittista lakkoa ei voida toistaa vuoden sisällä.
Maaliskuussa 2025 hallitus esitti ehdotuksen HE 14/2025, jolla pyritään varmistamaan välttämättömien palvelujen jatkuvuus työtaisteluiden aikana. Laki velvoittaa ammattiliitot rajoittamaan lakkoja siten, että ne eivät vaaranna välttämättömiä palveluja, kuten ihmishenkien ja terveyden suojelua, kriittisten koneiden huoltoa, ympäristön turvallisuutta tai eläinten hyvinvointia. Työnantajien on neuvoteltava vahinkojen ehkäisemiseksi, ja he voivat hakea tuomioistuimelta kieltoa, jos ammattiliitto ei noudata sääntöjä.
Tämä laki välttämättömän työn varmistamisesta työtaisteluiden aikana tuli voimaan 16. kesäkuuta 2025.
Uudet säännöt olennaisen työn turvaamisesta työtaistelun aikana muuttavat työriitojen sovittelusta ja tiettyjen työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä annettua lakia siten, että kun lakko tai muu työtaistelu on ilmoitettu tai käynnissä, työnantajan on välittömästi ilmoitettava työntekijäjärjestölle, jos työtaistelu voi aiheuttaa vakavaa vaaraa hengelle tai terveydelle, välttämättömille koneille tai omaisuudelle, ympäristölle, eläinten hyvinvoinnille tai kansalliselle turvallisuudelle, ja osapuolilla on lakisääteinen velvollisuus neuvotella ja sopia ”välttämättömästä työstä” (suojelutyö), joka on suoritettava työtaistelun aikana tällaisen vaaran ehkäisemiseksi; työntekijäjärjestöllä on lakisääteinen huolehtimisvelvollisuus järjestää työtaistelunsa siten, että se ei suoraan, konkreettisesti ja vakavasti vaaranna näitä suojattuja etuja, ja jos se ei neuvottele tai järjestä suojelutyötä, työnantaja voi hakea työtuomioistuimelta, joka voi määrätä järjestön varmistamaan suojelutyön suorittamisen ja rajoittamaan tai kieltämään työtaistelun siinä määrin kuin se on tarpeen.
HE 85/2024 vahvistaa työriitojen sovittelua vaatimalla kansallista sovittelijaa ja sovittelulautakuntia ottamaan ehdotuksia tehdessään huomioon kansantalouden kokonaisedun, kilpailukyvyn ja palkkojen muodostumisen. Kansallinen sovittelija tai hänen nimittämänsä sovittelija toimisi lautakuntien puheenjohtajana, ja niiden toimintatavat yhdenmukaistettaisiin. Työmarkkinaosapuolilla olisi edelleen oikeus tehdä sopimuksia kuten ennenkin.
Lähde: Työriitojen sovittelusta annetun lain 247/2024 7 ja 8 §; Työrauhalainsäädännön muutokset, 2024; HE 85/2024
Säädökset
- Leipomotyölaki (302/1961) / Bakery Employment Act (302/1961)
- Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) / The Act on Equality between Men and Women, 1986
- Suomen perustuslaki (731/1999) / The Constitution of Finland, 1999
- Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) / Non-Discrimination Act, 2014 (1325/2014)
